Uusi normaali hakee muotoaan

Työelämässä haetaan nyt tasapainoa etä- ja läsnätyön välille. Koronakriisin uudessa vaiheessa olisi keskityttävä erityisesti hyvinvoinnin edistämiseen, sanoo Työterveyslaitoksen tutkija Virpi Ruohomäki.

 

Koronapandemia on muuttanut pysyvästi tapamme tehdä työtä, sanoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija, työ- ja organisaatiopsykologi Virpi Ruohomäki. Vaikka uuteen normaaliin siirtyminen on deltavariantin leviämisen vuoksi viivästynyt, haetaan yrityksissä nyt aktiivisesti tulevaisuuden työntekomuotoja.

– Nyt on mahdollisuus tarkastella, mitä korona-ajasta on opittu. Mitkä asiat etätyössä toimivat ja mitä voisi tehdä vielä paremmin. Koska työpaikoilla ollaan yhä kriisimoodissa, katsotaan maltillisesti eteenpäin ja haetaan parhaita toimivia käytäntöjä, Ruohomäki sanoo.

 

Työterveyslaitoksella työntekijöiden hyvinvointia on seurattu eri tutkimushankkeissa koko kriisin ajan. Etätyön alussa työhyvinvointi lisääntyi, mutta tilanteen jatkuessa se kääntyi laskuun.

 

Etätyön hyviä puolia ovat joustavuus, itseohjautuvuus, työn ja muun elämän yhdistämisen helppous sekä työmatkoista säästetty aika. Samalla työn tauottaminen on kuitenkin saattanut unohtua, päivät voivat koostua palaveriputkista ja työn intensiteetti on lisääntynyt.

– Kun pakotettu etätyö on jatkunut pitkään, tutkimuksissa tulee esille yksinäisyyttä, eristäytyneisyyden kokemuksia ja yhteisöllisyyden puutetta. Kun kasvokkaiset kohtaamiset ja vapaamuotoiset keskustelut ovat jääneet pois, emme oikeastaan tiedä, mitä toisille kuuluu. Hyvinvoinnin johtaminen ja työkyvyn muutosten havaitseminen on esimiehille silloin hyvin haastavaa, Ruohomäki sanoo.

 

Ruohomäen mukaan työhyvinvointiin pitäisi tänä syksynä kiinnittää erityistä huomiota. Erityisen heikolla tasolla se on nuorilla ja yksinasuvilla etätyöntekijöillä, joiden kontaktit ovat koronan myötä olennaisesti vähentyneet.

 

Rohkaisua ja kannustusta

Keväällä monet odottivat palaavansa syksyn tullessa normaalin arkeen. Kun suunnitelmat ovat jälleen kerran muuttuneet, on pinnalle noussut monenlaisia tunteita aina pettymyksestä helpotukseen. Epävarmassa tilanteessa esimiehiltä vaaditaan taitoa johtaa ihmisiä rohkaisevalla, kannustavalla otteella.

– Pienistäkin onnistumisista pitää nyt muistaa palkita, jotta jaksetaan arjessa. Tavoitteet pitää pystyä pilkkomaan riittävän pieniin ja selkeisiin osiin, ja työntekijöille pitää kirkastaa miten jokaisen työllä on merkitystä kokonaisuuden kannalta, Ruohomäki sanoo.

 

Kun koronakriisi päättyy, saattaa työpaikalle palata muuttuneita työntekijöitä. Monen yksityiselämässä voi olla suuria huolenaiheita kuten sairastumisia, menetyksiä, perhekriisejä, taloudellisia huolia ja pelkoa oman työn menettämisestä.

– Kannustan keskusteluun, kuuntelemiseen ja kohtaamiseen. Pitkään jatkuneessa muutostilanteessa tarvitaan kasvokkaisia tai vähintään videon välityksellä tapahtuvia kehityskeskusteluja ja matalan kynnyksen yhteydenottomahdollisuuksia. Jos omat keinot eivät riitä, kannattaa hyödyntää työterveyshuollon osaamista, Ruohomäki sanoo.

 

Kysy ja kuuntele

Henkilöstön toiveita etätyön jatkosta kannattaa Virpi Ruohomäen mukaan selvittää kysymällä ja keskustelemalla. Ne saattavat vaihdella suuresti elämäntilanteen mukaan. Kaikilla ei ole kotona ihanteellisia olosuhteita keskittymistä vaativaan etätyöhön.

– Sen voivat estää perhetilanne, iso remontti tai vaikkapa kuumuus. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on paljon pieniä, ahtaita asuntoja ja yksinasuvia ihmisiä, joille etätyön yksinäinen arki alkaa olla raskasta.

 

Ruohomäen mukaan osa tietotyöntekijöistä toivoo voivansa tehdä etätöitä 1–2 päivää viikossa, osa 3–5 päivää. Toiveet ja tarpeet vaihtelevat organisaation, ammatin ja työtehtävän mukaan.

– Etä- tai läsnätyötä voi rytmittää eri tavoin ja sitä voidaan tehdä pienemmissä ryhmissä. Työpaikoilla voidaan jatkossa kokeilla eri vaihtoehtoja ja kehittää toimintatapoja tarpeen mukaan.

 

Ruohomäen mukaan vapaus valita työnteon paikka on jo pidempään ollut yrityksille kilpailuvaltti. Varsinkin nuorille, uusille työntekijöille etätyö ei kuitenkaan ole välttämättä paras ratkaisu.

– Työmarkkinoille on tullut ja tulossa valtavasti suoraan oppilaitoksista valmistuneita työntekijöitä, ja samaan aikaan on jäämässä paljon kokeneita konkareita eläkkeelle. Tämä on kriittinen aika sen kannalta, miten hiljainen tieto saadaan siirtymään uudelle sukupolvelle.

 

Hiljaisia käytäntöjä ja kokemusperäistä tietoa opitaan parhaiten tekemällä töitä yhdessä, havainnoimalla ja mallioppimisella. Sen vähäisyys etätyöaikana saattaa Ruohomäen mukaan olla yhteydessä siihen, että erityisesti nuoret kuormittuvat ja kokevat itsensä yksinäisiksi ja eristyneiksi.

– Uusien opastamiseen ja siihen, että he kokevat kuuluvansa organisaatioon ja olevansa osa työyhteisöä, pitää kiinnittää huomiota nyt entistä enemmän.

 

Etätyö on ekoteko

Jos kotietätöistä muodostuu jatkossa pysyvä käytäntö, joutuvat työnantajat etsimään ratkaisuja tyhjiksi jääville toimitiloille. Ennen koronaa trendi oli avotoimistoista kohti monitilaratkaisuja, joissa työntekijä valitsee tarpeidensa mukaan itselleen sopivan työtilan.

– Tämäntyyppinen ratkaisu on minusta tulevaisuudessakin mahdollinen. Yksi tulevaisuudennäkymä on, että jatkossa toimistolle tullaan erityisesti tekemään yhteistyötä sekä tapaamaan asiakkaita ja työkavereita, Ruohomäki sanoo.

 

Toimitilojen neliömäärien vähentäminen toisi mukanaan myös kustannussäästöjä pienempien sähkö- ja lämmityskulujen muodossa. Etätyö on ekoteko myös liikennepäästöjen näkökulmasta, kun työmatkat jäävät pois ja kansainväliset konferenssit järjestetään aiempaa useammin virtuaalikokouksina.

 

Teksti: Jenni Meronen

 

Julkaistu UNIO-lehdessä 3/2021