Tavoitteena kuuden tunnin työpäivä?

Suomessa on vahva kokoaikatyön kulttuuri. Historian valossa työajan lyhentäminen palkkoja leikkaamatta on kuitenkin mahdollista.

Kahdeksantuntista työpäivää ja viisipäiväistä työviikkoa voidaan historiallisesti pitää ammattiyhdistysliikkeen suurimpana saavutuksena. Vaikka kiky-sopimus hetkellisesti lisäsi suomalaisten työtunteja, nosti pääministeri Sanna Marin viime vuonna työajan lyhentämisen uudelleen keskusteluun.

Historian valossa Marinin SDP:n puoluekokouksessa esittämä ajatus kuuden tunnin työpäivästä palkkoja leikkaamatta on perusteltu. 1990-luvun työaikakokeiluista väitelleen, Jyväskylän yliopistossa yhteiskuntapolitiikkaa opettavan Timo Anttilan mukaan työajan lyhentäminen ja työn jakaminen nousee esiin varsinkin taantumassa.

1990-luvun laman aikaan lyhyempää työaikaa kokeiltiin pienimuotoisesti useissa yrityksissä ja kuntasektorilla 17 kunnassa. Mielenkiintoista on, että työajan lyhentäminen lähti usein työnantajien aloitteesta, Anttila kertoo.

Kokeiluissa työajan lyhentäminen yhdistettiin työn uudelleen organisointiin niin, että laitteita, tiloja ja muuta pääomaa käytettiin tehokkaammin. Kuntasektorilla työtä sen sijaan jaettiin useammalle ihmiselle, osittain palkkoja leikaten. Vaikka kokeilut olivat onnistuneita ja yrityksille kannattavia, käytäntö ei laajentunut.

Työajan lyhentäminen vaatii paljon luottamusta. Työntekijät pelkäsivät, että kokeilun päätyttyä kuuden tunnin työtahti otettaisiin uudeksi normiksi. Työnantajat puolestaan pelkäsivät, että lyhyemmästä työpäivästä tulisi laajempi käytäntö. Samalla lama väistyi, ja sen myötä ajatus töiden jakamisesta, Anttila sanoo.

Kahdeksan tunnin normi

Timo Anttilan mukaan on merkillepantavaa, ettei Marinin toive saanut kovin innostunutta kannatusta työnantajajärjestöiltä eikä työntekijäjärjestöiltä. Viime vuosina työajan trendi on ollut päinvastainen.

Päivittäisen työajan pidentäminen on ongelmallista ja saa paljon vastustusta. Mutta lisäksi yritetään pidentää työaikaa koko elämänkaaren varrella. Nuoret pyritään saamaan töihin aiemmin ja eläkeläiset pysymään pidempään työelämässä, Anttila sanoo.

Jotta kuuden tunnin työpäivästä voisi maksaa kahdeksan tunnin palkan, pitää tuottavuuden ensin kasvaa. Sen hyöty voidaan suunnata joko palkankorotuksiin tai työajan lyhentämiseen.

Viimeisen 20 vuoden aikana tuottavuuskehitys on kuitenkin ollut huonoa, Anttila sanoo.

Lyhyempään työaikaan siirtyminen vaatisi myös kulttuurista muutosta. Työaikaa voisi useilla aloilla lyhentää osa-aikatyön kautta, mutta sen tekeminen on Suomessa muihin pohjoismaihin ja esimerkiksi Keski-Eurooppaan verrattuna vähäistä.

Meillä on vahva kokoaikatyön kulttuuri. Monessa muussa Euroopan maassa on luontevaa, että työaika joustaa elämäntilanteen ja esimerkiksi hoivavelvoitteiden mukaan, Anttila sanoo.

Työaika lyheni, stressi lisääntyi

Timo Anttila on vastikään selvittänyt työajan pituutta eri Euroopan maissa Euroopan komissiolle laaditussa työaikaraportissa. Tulosten mukaan erityisen lyhyttä päivää tekevät haluaisivat lisää työtunteja, ja yli 40-tuntista viikkoa painavat puolestaan vähemmän. Parhaiten työaikatoiveet ja toteutuneet tunnit kohtaavat 35-40 viikkotyötunnissa.

Työajassa keskeistä on, että otetaan kaikki elementit huomioon, esimerkiksi pituuden lisäksi ajoitus vuorokauden sisällä tai viikon jaksolla. Olennaista on myös, kuinka kiireistä ja paineista työajan aikana on, Anttila sanoo.

Neljäs ulottuvuus on työn autonomia. Pitkäkään työpäivä ei tutkimusten mukaan ole välttämättä epäterveellinen, jos työntekijä saa päättää milloin, missä ja kuinka paljon töitä päivittäin tekee.

Yleensä pitkään työpäivään liittyy huokoisuutta. Kun työaika on lyhentynyt, kiire ja tuottavuusvaatimukset ovat lisääntyneet. Varsinkin nuorten naisten työpaineet ovat Suomessa hyvin korkealla tasolla, Anttila sanoo.

Nuoret uskovat työajan lyhenemiseen

STTK:n syksyllä 2020 tekemän kansalaiskyselyn mukaan alle 35-vuotiaat uskovat vanhempia ikäryhmiä todennäköisemmin, että viikkotyöaika tulee seuraavan 20 vuoden aikana lyhenemään 38 tunnista. STTK:n strategiasta ja kehittämisestä vastaavan johtajan Taina Vallanderin mukaan nuoret vastaajat suhtautuivat luontevammin myös ajatukseen ajasta ja paikasta riippumattomasta työstä.

Eroja eri ikäisten vastaajien välillä voivat selittää esimerkiksi paremmat digivalmiudet ja sikäli joustavampi asenne työhön. Toisaalta kokemusta perinteisestä, niin sanotusta kahdeksasta neljään -työelämästä ei välttämättä ole kovin paljon, eikä sitä pidetä normina, Vallander sanoo.

Nuoret vastaajat pitivät vapaa-ajan lisääntymistä todennäköisempänä kuin vanhemmat ikäryhmät. Vallanderin mukaan vapaa-ajan arvostaminen ei välttämättä kuitenkaan tarkoita vähäisempää sitoutumista työhön.

Mitattavan ajan sijaan keskitytään ehkä tulokseen ja aikaansaamiseen. Erityisesti nuoret vastaajat kokivat, että työn mielekkyys ja merkityksellisyys tulevat korostumaan tulevaisuudessa, Vallander sanoo.

Nuorista 60 prosenttia valitsisi lyhyemmän työajan, vaikka joutuisi tinkimään palkastaan. Mutta kun vastaajilta kysyttiin, miten kaikkia koskeva työajan lyhentäminen pitäisi toteuttaa, yli puolet nuorista oli sitä mieltä, että se pitäisi tehdä palkkoja alentamatta.

STTK kartoitti syksyllä 2020 myös nuorten työelämäasenteita. Sen perusteella alle 30-vuotiaille nuorille työssä tärkeintä on palkka.

Sopimalla, ei pakottamalla

STTK:n pääekonomistin Patrizio Lainàn mukaan työajan lyhentäminen kuuteen tuntiin on realistinen tavoite. Kertarykäyksellä lyhentäminen ei kuitenkaan tule onnistumaan eikä lainsäädännön kautta.

Siihen voidaan siirtyä pikkuhiljaa niin, että työehtosopimusneuvotteluissa sovitaan lyhyemmästä työajasta, Lainà sanoo.

Lainàn mukaan työajan pidentäminen kiky-sopimuksella oli historiallisesti poikkeuksellista, eikä ratkaisu lopulta määrittänyt työajan uutta suuntaa.

Kyselyjen perusteella suuri osa ihmisistä toivoo lyhyempää työaikaa. Ihannetapauksessa kuudessa tunnissa voitaisiin tehdä se mitä aiemmin kahdeksassa, jolloin palkat voisivat säilyä ennallaan, Lainà sanoo.

Jos työajan lyhennys sen sijaan tehtäisiin työtä jakamalla, suoraviivaisinta siihen siirtyminen olisi aloilla, joissa töitä paiskitaan vuorokauden ympäri eikä työvoimasta ole pulaa.

STTK suosittelee ikääntyneiden työajan lyhentämistä osa-aikatöiden lisäämisellä. Lainàn mukaan se voisi olla keino ylläpitää työkykyä ja pidentää työuraa.

Tuottavuuden kasvun ohjaaminen palkankorotuksiin lisää kulutusmahdollisuuksia. Siksi työajan lyhentäminen ja siten vapaa-aikaan panostaminen voisi Lainàn mukaan olla myös ekologinen valinta.

 

Teksti: Jenni Meronen

Artikkeli on julkaistu ensikerran UNIO-lehdessä 1/2021

 

Julkaistu 7.4.2021